Katja Virtanen

Katja Virtanen

Mitä rehtorit opettivat

yrittäjyys

Osallistuin tänä syksynä yrityspuolen edustajana Helsingin kaupungin vetämään Tunne Työ -hankkeeseen (ESR), jonka yhtenä osana yhdeksän lukiorehtoria ja yhdeksän yritysjohtajaa muodostivat varjostusparit oppiakseen sekä toisiltaan että muilta hankkeeseen lähteneiltä. Tavoitteena oli oppia yhdessä erilaisista työskentely- ja johtamistavoista sekä kehittää lukioita vastaamaan työelämän tarpeita.

Omaksi parikseni osoitettiin Sibelius-lukion rehtori Hannu Rantala. Kävin koulussa seuraamassa Hannun tavanomaista työpäivää ja Hannu puolestaan vieraili meillä Delinguassa varjostamassa omaa hektistä arkeani. Lisäksi johtamisvarjostushanke käsitti mielenkiintoisia, kaikkien osallistujien yhteisiä lähipäiviä sekä huipentui yhteiseen kokkailuun Loop-hävikkiruokaravintolassa.

 

Back to school

Vierailu koulussa yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen oli hämmentävää. Aikana, jona kaikki ympärillä tuntuu digitalisoituvan ja muuttuvan häkellyttävää tahtia, koulussa ei juuri mikään tunnu muuttuneen. Toki olin todistamassa viimeisiä paperimuotoisia yo-kirjoituksia, mutta samaan aikaan kuitenkin fiilistelin paperilappujen alta pilkottavia ilmoitustauluja, kanslistin asiakirjamappeja sekä rehtori- ja opettajakunnan käytössä vielä olevia vanhanaikaisia paperikalentereita.

Totta puhuen olen hieman huolissani koulujen digiloikasta. Tieto- ja viestintätekniikkaa pitäisi uusimman opetussuunnitelman mukaan sisällyttää kaikkiin oppiaineisiin, mutta työnjohtamisen välineissä se näyttäisi laahaavan vielä jäljessä. Myös rehtorit itse tuntuivat kaipaavan kouluihin lisää ketteryyttä ja prosessien systematisointia.

Sen sijaan henkilöstöjohtamisessa rehtorit rokkaavat. Useamman kymmenen virkasuhteisen opettajan motivointi ja johtaminen jos jokin vaatii sellaista joukkojenhallintaa, josta moni yritysjohtaja voisi ottaa opikseen. Hankkeessa mukana olleet rehtorit ovat ilmeisesti suorittaneet samat ihmissuhdetaitojen opinnot, sillä he vaikuttivat järjestään helposti lähestyttäviltä ja välittäviltä, menettämättä kuitenkaan uskottavuuttaan johtajina.

 

Lukiot kuin yritykset 

Paljon ihmeteltävää riittää myös lukioiden organisaatiomallissa. Se vaikuttaa leveältä ja matalalta, mistä on varmasti niin hyötyä kuin haittaakin. Opettajilla on alaisina suora yhteys rehtoriin ilman turhia väliportaita, mutta toisaalta rehtoreilla tuntuu olevan valtava vastuu isosta määrästä alaisia ja asioita. Matalassa organisaatiossa kustannukset saattavat olla alhaisemmat, mikä sopii julkiselle puolelle, mutta arjessa sisäisten asioiden kulku saattaa olla hidasta pienemmän esimiesmäärän vuoksi. Viestintää kyllä vaikeuttavat myös edellä mainitut aataminaikaiset työvälineet.

Yleisesti ottaen oli jännittävää kuulla rehtoreilta, miten koulumaailman matala ja leveä organisaatio toimii käytännössä. Yritysmaailmassa vastaavaa mallia usein ihannoidaan, koska jaetun vastuun uskotaan lisäävän tuotteliaisuutta ja työssä viihtymistä. Rehtoreilta olin kuitenkin aistivinani, että koko tiimin tulosvastuullisuus ja sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin ei voi nojata pelkkään organisaatiomalliin. 

Kaiken kaikkiaan rehtorit johtavat kouluja kuin yrityksiä. Myös heidän tehtävänsä on budjetoida, suunnitella, kehittää, investoida, markkinoida, rekrytoida ja viestiä. Toki nämä mielettömät rehtorit taipuvat myös kiinteistöjohtajiksi, jos kouluissa on vaikkapa sisäilmaongelmia, tai lasten psykiatreiksi, kun oppilaat sitä tarvitsevat. Heissä on itse asiassa vähän samaa kuin yrittäjissä.

 

Ideoista tekoihin

Rehtorit valittelivat keskusteluissamme resurssipulaa, mikä tietysti on tosiasia myös joissain yrityksissä. Kun resurssit ovat tiukassa, mitataan todellinen halu parantaa ja uudistua. Itselleni vieras tapa on miettiä kehittämistä resurssien näkökulmasta, mikä taas tuntuu julkisella puolella olevan lähtökohta lähes kaikelle tekemiselle. Yrittäjänä ajattelen, että kunhan ideat ovat tarpeeksi hyviä, resurssit kyllä löytyvät. Ideointiin ja innovatiivisiin ratkaisuihin taas tarvitaan rohkeutta, yrittäjähenkisyyttä ja kokeilukulttuuria. Kouluissa voisi myös hyödyntää entistä enemmän alumniverkostoja sekä yritysyhteistyömahdollisuuksia. Siinä voittaisivat kaikki.

Entä miltä oma työni mahtoi näyttää rehtorin mielestä? Hannu huomioi asioita eteenpäin vievän tyylini ja johtamisnopeuteni, mutta nosti esiin aiheellisen huolen palautumisestani. Kävimme myös keskusteluja siitä, saattaako jokin tärkeä asia unohtua, kun vauhti on liian kova. Kaikesta päätellen läpäisin kuitenkin johtamiskokeen, sillä johtajakuvauksena Hannulta saamaani runoon hän kirjoitti: 

Unelma

toteutuu kuin

taluttaisi

elefanttia

 

ilman voimaa

ilman pakkoa

  

P.S. Hannu kertoi viimeisellä tapaamiskerrallamme ottaneensa jo sähköisen kalenterin käyttöönsä!